Torstaina 9.4 saimme Suoraman
koululle vieraiksi kolme Mukamas-teatterin näyttelijää. He esittivät meille
näytelmän Mikä sull’ on jänönen. Esitys oli itsessään hauska ja opettavainen.
Juonen käänteitä oli monia. Näyttelijät toivat mukanaan lavasteet.
Esityksen alussa näytelmän
päähenkilöt, Antti ja Hanna pelasivat puhelimillaan heidän enonsa mielestä
aivan liikaa. Eno oli keittänyt heille terveellistä kaurapuuroa, joka ei
miellyttänyt lapsia. Kun puuroa oli tarjottu, ja se ei kelvannut kummallekkaan,
eno ilmoitti lähtevänsä pois. Hän kertoi, että lasten vanhemmat tulisivat
viikonloppuna kotiin. Lapset jäivät kotiin tyytyväisinä, sillä he olivat aivan
varmoja, että eno palaisi viidessä minuutissa.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Seuraavaksi
oveen koputettiin. Tulija oli rakennusmies, joka ilmoitti, että hänellä oli
oikeus siirtää rakennusta. Talo lähti lentoon. Tai niin lapset ainakin
kuvittelivat. Tämän jälkeen talo tippui meren pohjalle. He tapasivat siellä
rouva-Sofian, joka oli merenneito. Lapset pääsivät onneksi pois vedestä, mutta
he joituivat heti hiekkaiselle aavikolle.
Aavikolla Antti ja Hanna puhuivat kamelin
kanssa, joka kertoi heille, että lähin vesipaikka olisi noin
kahdenkymmenenviiden kilometrin päässä. Lapset päättivät ettevät lähde
matkaamaan niin kauas, koska olivat jo liian väsyneitä, janoisia ja
nälkaisiä. Tämän seurauksena he
kohtasivat vielä noidankin. Hän tarjosi sopimusta lapsille, jos lapset luopuisivat
rakkaimmasta asiastaan he pääsisivät paikkaan, jossa olisi vettä.
Lapset päätyivät viidakkoon. Siellä Antti ja Hanna
ajautuivat riitoihin. Hanna lähti vihaisena ovesta ulos. Antti jäi yksin
kotiin. Lopulta päätti lähteä etsimään Hannaa. Kuitenkin Hanna tuli vuorostaan
kotiin ja hämmästyi, koska Antti ei ollut siellä. Hanna rupesi itkemään kotona,
koska hän pelkäsi ettei hänen veljensä tulisikaan kotiin. Lopulta Antti tulikin
takaisin. Yllätykset jatkuivat vielä. He huomasivat, että verhon takana olikin
papukaija. Antti ja Hanna saivat riitansa onneksi sovittua, papukaijan avulla.
Lapset kehuivat toisiaan ja papukaija toisti kaiken. He alkoivat molemmat
nauramaan.
Lapset päätyivät jäätikölle,
jossa oli todella kylmä. Siellä he tapasivat miehen, joka kertoi, että hän oli
ollut vielä hetki sitten ollut jääkarhu ja hänellä oli ollut pentujakin. Nyt
hän oli muuttunut normaaliksi ihmiseksi, koska oli jättänyt pennut yksin
kotiin. Lapset päättivät auttaa miestä saamaan pentunsa takaisin, koska
heidänkin setänsä oli jättänyt heidät yksin. Seuraavaksi lapset lähestyivät
pentuja ja antoivat ne miehelle, koska kun hän saisi pennut syliinsä hän
muuttuisi takaisin jääkarhuksi. Nyt perhe oli saatu kokoon. ”Jääkarhumies” ei
ollut näkyvillä kun hän sanoi:- Ja nyt minä muutun takaisin enoksi. Ennen kuin
eno oli sanonut lauseensa loppuun, hän astui kotiin sisään. Lopussa eno ja
lapset juttelivat enon huijaamasta mielikuvitus matkasta ympäri maailmaa.
Juoni oli hauska ja kekseliäs. Esitys oli luotu
kaikenikäisille mielenkiintoiseksi.
Kirjoittajat: Pihla Häkkinen ja
Katja Haukijärvi 5.D